Unen vaikutus muistiin ja keskittymiseen

Runsas tietokoneella istuminen, epäsäännölliset ruokailutavat ja aamuyön tunneille venyvät päivät saavat kirjaimellisesti päämme sekaisin! Miten voimme parantaa olotilaamme niin, että se olisi optimaalinen opiskeluun sekä myös vapaa-aikaan nähden? Vastaus on helppo. Nukkumalla hyvin!

Uni ja muisti

Nuoret aikuiset tarvitsevat unta noin 7–9 tuntia päivässä. Opiskelu ja mahdollinen työ lisäävät aivojen kuormitusta ja tämän myötä myös tarve nukkua kasvaa. Yöunien aikana aivot prosessoivat päivän aikana opittuja asioita ja tarvitsevat aikaa myös palautuakseen. Jos ihminen ei nuku tarpeeksi, hän ei pysty toimimaan täydellä kapasiteetillaan vaan jatkuva univaje aiheuttaa oppimis-, ja keskittymishäiriöitä sekä vaikuttaa muistijälkien syntyyn.

Yön aikana aivot käyvät siis läpi päivän aikana opittuja tietoja ja taitoja. Tämä on välttämätöntä, jotta uusi tieto siirtyisi pitkäkestoisen muistin puolelle. Koska aivot tekevät suuren työn siirtäessään tietoja päiväaikaisesta muistista hermoverkoston pysyvämpiin yhteyksiin ne tarvitsevat tähän rauhallista aikaa ja tämä aika on unta. Huotilainen & Peltonen (2017, 102–103).

Yön aikana eri univaiheet vaihtelevat. Yöuni jaetaan neljään eri non-REM vaiheeseen ja Rem-uneen eli nopeiden silmänliikkeiden uneen. Kaikki univaiheet ovat tärkeitä, mutta muistin kannalta juuri syvän unen vaihe on se aika, jolloin siirrämme tietoja pitkäkestoiseen muistiin eli konsolidoimme muistijälkiä. Syvään uneen pääseminen onkin siis hyvin tärkeää, koska ilman tätä emme pysty siirtämään tietoa päivällä tapahtuneista asioista. Syvimmän unen vaihe sijoittuu erityisesti unen alkupäähän, ja tämän jälkeen vietämme enemmän aikaa Rem-unessa ja kevyemmissä univaiheissa. Rem-unen aikana aivotoiminta on vilkasta ja ihminen näkee unia. Rem-uni on yhdistetty varsinkin aivojen luoviin prosesseihin. Tutkimuksissa on todettu, että Rem-unen aikana aivomme yhdistelevät asioita luontevasti ja tästä unesta herätetty ihminen olisikin parhaimmillaan luovuutta vaativissa tehtävissä. Rem-unella ajatellaan olevan myös tärkeä merkitys psyykkiselle hyvinvoinnille, koska tämän unen aikana mieli käsittelee emotionaalisesti latautuneita tapahtumia. Huotilainen & Peltonen (2017,104–107).

Vuorokausirytmin säätely

Vuorokausirytmi eli sirkadiaaninen vuorokausirytmi on elimistön sisäsyntyinen, kestoltaan noin 24 tuntia kestävä rytmi. Tästä rytmistä voidaan puhua myös ihmisen sisäisenä kellona. Vuorokausirytmin säätelystä sekä lämpötilarytmistä vastaa kahden millimetrin kokoinen Suprakiasmaattinen tumake, joka sijaitsee hypotalamuksen etuosassa aivan optisen ristin yläpuolella eli silmien takana.

Suprakiasmaattinen tumake reagoi valoon, jota sille kuljettaa retinalta eli verkkokalvolta retinohypotalaaminen rata. Kaikki syöte ei kuitenkaan tule vain normaaleilta verkkokalvon reseptoreilta eli tapeilta ja sauvoilta vaan valoherkiltä Gangliasoluilta joilla on oma valon välittäjäaineensa melanopsiini. Nämä Gangliosolut sijaitsevat pääosin lähellä nenää ja reagoivat valoon hitaasti, joten nopeilla valon muutoksilla ei näihin ole vaikutusta, vaan ne reagoivat valon keskimääräiseen määrään, joka antaa Suprakaismaattiselle tumakkeelle tiedon päivän pituudesta. Koska nämä gangliosolut reagoivat lyhytaaltoiseen (siniseen) valoon on tietokoneiden, kännyköiden ja tv:n katsominen iltaisin ennen nukkumaan menoa haitallista luontaiselle nukahtamiselle.

Suprakiasmaattinen tumake siis säätelee heräämistä ja nukahtamista kontrolloimalla muiden aivoalueiden toimintaa. Yksi tällaisista aivoalueista on käpyrauhanen, joka sijaitsee talamuksen takana. Käpyrauhanen erittää hormonia nimeltään melatoniini, joka vaikuttaa osaltaan vuorokausirytmin säätelyyn. Melatoniinin eritys alkaa lisääntyä 2–3 tuntia ennen nukkumaan menoa ja runsaimmillaan se on keskellä yötä. Tämän jälkeen melatoniinin määrä vähenee vähitellen kohti aamua. Kalat (2016, 269)

Kuten Huotilainen & Peltonen (2017, 109) tutkimustietoon vedoten kertoo, on huomattu, että univaje heikentää oppimiskykyä ainakin kahdella eri tavalla. Yöllisen valvomisen takia on vaikeaa keskittyä oppimiseen ja toisaalta päivällä opitut asiat eivät tallennu muistiin, jos oppimista seuraavana yönä ei saa tarvittavan pitkää ja laadukasta yöunta.

 

Loppukevennys

Vuorokausi rytmiä siis säätelee pieni tumake, joka on silmien takana. Entäpä ihmiset, jotka ovat sokeita tai eläimet, jotka asuvat maanalla, onko heilläkin oma sisäinen kellonsa? Vastaus on kyllä!  Myös sokealla Kaljurotalla, joka elää koko elämänsä maan alla on lähes sama vuorokausirytmi kuin meillä!

Lähteet

Huotilainen, M. & Peltonen, L. 2017. Tunne aivosi. Helsinki: Otava.

Kalat, J. W. (2016). Biological Psychology. 12th Edition. International Edition. Wadsworth: Cengage Learning. 

Kuvat:

Kaljurotta https://www.flickr.com/photos/7326810@N08/22339537119/in/photostream/

kissa https://www.rawpixel.com/image/481548/free-illustration-image-cat-vintage-animals

tietokone https://stocksnap.io/photo/computer-keyboard-V89HFPEFN3

metsä https://www.flickr.com/photos/44345361@N06/7696925948